En mitään en ketään.
Onhan tämä aika mahtipontista, mutta samalla jotenkin niin atomeihin riisuttua faktaa. Koko aamun on soinut tämä korvamatona… Salilla ollessa rytmi vähän muuttui, mutta sitkeä on.
Sellaista tunnetta mikä tuli taas sen yöllisen puhelun aikana ja jälkeen – mikä itseasiassa mulla on vieläkin… Olen taas ihan äimänä miten me voidaan soida noin hyvin yhteen. 😀
Miten noin toisen lähelle voi päästä ja kuinka lähelle toisen voi päästää ja vieläpä pelkästään äänenä korvassa. Mä puhun suoraan yleensäkin, mutta ihmiset ei kuitenkaan tee sitä samaa mulle takaisin. Sitten sitä oppii vähän varomaan ja jättämään asioita mainitsematta, kun tietää ettei toinen kykene tai halua tietää tai käsitellä asioita.
Ja sitten sun kanssa…huokaus. Mulla on kokoajan tunne, että on ihan sama mitä mä sulle sanon, kerron tai tunnustan – sä et mene hämilleen ja mikä parasta, asiasta voidaan puhua. Ja kertoa miltä tuntuu, pohtia yhdessä. Oikeasti keskustella… Sä jotenkin teet niinkuin mäkin.
En juuri keksi asiaa mistä ei voisi mulle puhua. Jos joku on ihan täysin eri kuin mitä itse ajattelen, olen silti valmis pohtimaan ja miettimään sitä muulta kannalta, eri kulmasta ja miettiä voinko elää sen kanssa. Musta tuntuu että sä teet samalla lailla. Ja kun pääsee noin iholle kuin me, ja jaetaan jopa tunne siitä yhdessä ja puhutaan siitä tunteesta – en tiedä. Tässä maailmassa ei ole ketään kenen kanssa olisin päässyt samaan.
Sen täytyy liittyä luottamukseen jollain tapaa. Luotan siihen että jos et ymmärrä mitä tarkoitan, kysyt. Luotan että kerrot, jos et halua tietää tai et halua kertoa mulle jotain.
Oli ihana kuulla että tykkäät lukea näitä tekstejä. Kyllä mä sen tietysti tiesin, mutta jotenkin olen alkanut ajattelemaan että nämätkin on sulle sellainen riesa, stressinaihe. Ja eihän sellainen mikään kauhean positiivinen asia ole. Siksi se puhelin oli niin hyvä keksintö, kun sen voi kaivaa esille silloin, kun stressi ei ole läsnä.
Oli ihana kuulla sun sanovan mun nimen ääneen. Oli ihana kuulla sut höpöttämässä sellaisia kivoja sanoja kuin panna, nussia ja jopa rakastella ;D Oli ihana kuulla sun ääni rentona ja rauhallisena, niinkuin joskus ennen. Oli ihana kuulla sun rakastavan.
Tämä kommunikointi on jotenkin sun kanssa niin älytöntä. Toisaalta ulkoisista tekijöistä johtuen helvetin vaikeaa, mutta meidän kahden välillä helppoa, vaivatonta ja hirveän rikasta. Enkä olisi ikinä uskonut sanovani tätä – puhuminen on välillä parempaa kuin seksi. (Ja jos sä et olisi sä, mä joutuisin lisäämään tähän jotain selittävää tekstiä kuten: ) Enkä todellakaan tarkoita seksiä sun kanssa, vaan seksiä yleisellä tasolla.
——-
Seuraava aihe pomppaa niin eri sfääreihin että mä pilkon palstaa.
Se Teemu laitteli viestiä illalla ja selitteli että oli ollu ihan hermona. Kyllä mä varmaan vielä näen sitä, mutta jotenkin helpottuneella fiiliksellä. Ei tästä ainakaan mitään sielujen kumppanuutta tule, eli ei sellaista pelkoa mitä mietittiin. Sanoin sille etten ole muutenkaan mitään vakavaa vailla, jotain kevyttä sutinaa ennemminkin. Ehkä tän voisi pitää niin kevyenä ettei mun tarvis edes kertoa sille koko tilannekuvaa…?
Mietin myös sitä, että mistä johtuu ettei mua tahdo oikein kiinnostaa kukaan näistä tyypeistä. Sitten kun aloin ajattelemaan miltä musta tuntui sun kanssa kun näin sut eka kerran, niin tajusin jotain.
Mähän menin ihan sekaisin. En oikein tiedä mitä mä sönkötin sulle siitä taulusta ja siitä hajonneesta viinipullosta. Yhtäkkiä mulle oli hirveän tärkeää että saat musta hyvän kuvan ja ensivaikutelman. Eka hetkestä lähtien musta tuntui siltä etten halua sössiä tätä, että kaikella on merkitystä. (Mulla on myös syöpyny mieleen sun iso virnistys ja nauravat silmät, kun astuit tuosta liikkeen ovesta sisään. Mä olin heti ihan että ei helvetti… 😉 )
Ja näiden muiden kanssa ei vaan ole. Mulle on ihan sama mitä Teemu musta ajattelee. Tai volkkariplösö. Ei vaan yhtään kiinnosta.
—-
Sä sanoit että sun on nyt helpompi ymmärtää tätä subijuttua kun selitin sulle jotain… Mulle jäi sitten sellainen olo, että olisin halunnut kuulla miten sä ymmärsit sen mitä mä selitin jotta tiedän menikö se niin kuin itse sen taas ajattelin. <- hieno lause 😀
Mutta siinä oli asiaa mitä sä sanoit, että arastelet vielä voimankäyttöä ja sellaisia kovemmin dominoivia juttuja. Mun mielestä se menee just niinkuin sen pitääkin, vähitellen voi kokeilla enemmän, tulee sinuiksi niiden tunteiden kanssa mitä niistä herää ja huomaa onko ne sun juttuja vai ei. ->Ja huomaat etten mä säry, että oikeasti mä valun, kun mulle puhutaan kovasti tai katsotaan tiukasti. <3 En sanonut sulle puhelimessa, mutta et sä kyllä voi saada mua pelkäämään sua. En vain usko että niin voi käydä… Sä et vain ole luonteeltas sellainen joka voisi menettää itsensä hallinnan siinä määrin että mä joutuisin pelkäämään. Jos mä jotain pelkään niin sitä, että alan itse leikkimään sankaria. Tai että menetän sut 😀
Jos teet jotain mulle vain sen tähden että tiedät mun tykkäävän, ei se ainakaan pitkällä juoksulla ole hyvä. Kyllä sen täytyy perustua siihen, että teet, koska saat itse nautintoa, joko niistä tekemisistä tai mun reaktioista niihin.
Jos mulle tulee tunne että sä suoritat asioita mua varten, en voi olla enää alistunut ja luottaa siihen että tiedät missä mennään tai mitä sä haluat. Sitten mä alan palloilemaan päässäni ajatuksilla kuten ”jos se haluaakin olla näin, muttei sano”, ” Jos se ei tykkääkkään panna takaa, ja tekee niin vaan kun mä haluan”, ”mun täytyy olla jotain mitä en ole, että kelpaan”. Se menee siihen, että alan stressaamaan ja ajattelemaan asioita valmiiksi sun puolesta ja sua varten, teen juttuja siksi että luulen sun haluavan niitä.
Faktahan on, että jos mä saan alistua, niin mä luotan siihen että sä teet vain sitä mistä sä tykkäät. Jos et jostain tykkää, niin sä et sitten sitä tee tai halua tehdä. Kun voin luottaa siihen, mun on ihan helkkarin helppo olla ja nauttia. Olla vain sun käsissä.
Mähän taas mun (ehkä) alistuvuuden vuoksi teen hyvinkin jotain vain siksi että sä tykkäät siitä. Mutta mä saankin mielihyvää kun tiedän saavani sut nauttimaan.
En tiedä sekoittiko tää vaan pakkaa..Enkä vieläkän ole tyytyväinen tähän ulosantiin.
Mutta lopputiivistelmänä voisi olla että:
Tee vain ihan kaikkea mistä tykkäät. Kokeile, testaa, nauti. Mä teen silloin ihan varmasti niin myös 🙂
ps. Ja tämä kirjoitus koski lähinnä kinkyseksi-osiota. Joskus mää tykkään ihan normaali-nyhveröinnistäkin, missä hangataan nenuja vastakkain ja sipistään korvaan söpöjä 😉
